Ajan Lahdenväylää kohti Heinolaa. Olen menossa tapaamaan Ruskon Betonin Hämeen alueen teknistä myyjää Mikko Termosta. Tapaamispaikka on erityisen mielenkiintoinen: Sipe Santapukin työmaa Heinolassa, Santarannassa. Sinne rakennetaan Eric Lloyd Wrightin suunnittelemaa päätaloa Sipen tontille.
Tapaan työmaalla iloisesti tervehtivän Mikon. Pian pumi, eli betoniauton ja pumppuauton yhdistelmä saapuu paikalle ja Mikko käy tervehtimässä tuttua kuskia. Betonin pumppaus on Mikolle tuttua hommaa; hän on itsekin tehnyt näitä töitä.
Mikko on ollut betonialalla pian 25 vuotta. Alku tapahtui sattumalta:
– Koulukaverin kautta päädyin auttamaan betoniasemalle, kun siellä tarvittiin apua. Tarkoitukseni oli tulla viikoksi. Nyt se viikko on venynyt 25 vuodeksi.
Vaikka virallinen titteli on tekninen myyjä, Mikko ei itse näe itseään vain myyjänä:
– Vaikka teen pääasiassa myyntiä, on mukava käydä välillä tuuraamassa tuotannon puolella. Usein nämä ovat lomatuurauksia: laboranttihommia ja betonin mylläämistä.
Lähetän kuvausdronen ilmaan, koska haluan ottaa samalla ilmakuvia työmaasta. Mikko sanoo, että toinen betoniauto saapuu hetken kuluttua. Hän näkee sen Simma-sovelluksesta, josta muun muassa näkyy, missä betoniautot liikkuvat.
Dronen ilmakuvasta näenkin, kuinka betoniauto hiljalleen peruuttaa metsätietä pitkin kohti työmaata. Santarantaan johtava tie on kapea, eikä työmaa-alueella ole tilaa kääntyä. Mikko lähtee avuksi viittomaan kuljettajalle. Perä edellä täytyy tulla, sillä pumppu ottaa betonin vastaan auton takaa.
Mikkoa kiinnostaa Santarannan kohde erityisesti, sillä betonilla on siinä iso rooli. Tällä kertaa tehdään haastavaa valua, jossa talon järvelle avautuvalle sivulle rakennetaan iso kaari teräspalkkien varaan.
Mikon ura on kulkenut läpi koko betonin matkan. Hän aloittaa autokuskina, siirtyy pumppariksi ja mylläriksi.
Mikko aloitti uransa Koskisen Betonilla, jossa ensimmäinen betoniasema oli kaukana nykyisestä tekniikasta:
– Vettä valutettiin myllyyn lapion kahvasta vetämällä. Nyt kaikki hoituu tietokoneen ja ohjelmistojen kautta, onhan tässä menty aika pitkälle.
Myös turvallisuus on muuttunut:
– Kun aloitin, työmailla ei juuri näkynyt kypäriä tai suojalaseja. Nyt ne ovat itsestäänselvyys. Hyvä niin. Töistä pitää päästä terveenä kotiin.
Kun Koskisen Betoni myytiin Ruskon Betonille, Mikko siirtyi mukana. Pieni perheyritys vaihtui suurempaan perheyritykseen, mutta henki säilyi tutun ihmisläheisenä. Mikolla ei ole kokemuksia muista kuin perheyrityksistä, ja hän sanoo viihtyvänsä juuri siksi, että työntekijää arvostetaan. Täällä ihmisiin myös luotetaan, mikä tekee työn tekemisestä mielekästä ja antaa vastuuta.
Mikko kuvaa työtään elämänmakuiseksi. Rakentamisessa ollaan maanläheisesti tekemisissä, näkee tuotoksen läheltä ja voi seurata konkreettisesti, miten maailma kasvaa.
– Työ on välillä vähän remuamista, mutta juuri siksi siitä tykkään. Ei ole aina siisti sisätyö. Näkee, miten asiat valmistuvat ja muuttuvat ympärillä.
Vapaa-ajalla Mikko remontoi vanhaa rintamamiestaloa Lammin seudulla. Perhe ja kaksi lasta pitävät arjen liikkeessä. Lisäksi sähly ja juoksulenkit tuovat vastapainoa betonille:
– Onhan se hyvä olo, kun pääsee lenkin jälkeen kotiin.
Parissa tunnissa valut ovat jo ohi ja on aika lähteä. Päätämme suunnata Mikon kanssa vielä lounaalle Vierumäen Matkakeitaalle.
Teksti ja kuvat:
Tuomas Leinonen
Markkinoi- ja viestintäasiantuntija
Ruskon Betoni Oy