Saavun Turkuun aamujunalla. Olen tapaamassa Ruskon Betonin Varsinais-Suomen myyntipäällikkö Mikko Jaloa. Juuri ennen saapumistani Kupittaan asemalle Mikko lähettää minulle Teams-viestissä kuvan aseman viereiseltä parkkipaikalta, jossa hän odottaa minua autossaan. En kuitenkaan osaa tulkita kuvaa oikein ja painelen asemalta suoraan liukuportaita ylös parkkipaikalle. Rakennukset ympärillä eivät näytä samoilta kuin kuvassa. Soitan Mikolle.
– Taisin tulla sittenkin väärälle parkkipaikalle.
– Odota, ajan sinne, hän vastaa.
Autossa soi elokuvasäveltäjä Hans Zimmerin musiikki. Mikko toteaa:
– Mielestäni Zimmer on paras elokuvasäveltäjä kaikista. Varsinkin tämä Viimeinen samurai -soundtrack on hyvä.
Suuntaamme kohti Ruskon Betonin Turun tehdasta. Kokemuksestani tiedän, että Mikko mielellään kertoo valmistuneista rakennuskohteista, joiden ohi ajelemme. Hän tietää tarkasti, mihin kohteisiin Ruskon Betoni on toimittanut betonit. Hän tietää myös, mitkä ovat kilpailijoiden kohteita ja ketkä ovat olleet toimittajina.
– Teen tätä myös silloin kun perhe on kyydissä, Mikko naurahtaa. He tosin usein ilmaisevat, ettei heitä niin kauheasti kiinnosta.
Saavumme Turun tehtaan pihalle. Kuljetus Auvisen tyylikäs sementtisäiliöauto on juuri saapunut täyttämään tehtaan siiloja.
Sisällä taukotilassa istuu betoniautonkuljettajia odottelemassa kuljetuksiaan. Tehtaan ohjaamossa on myös varsinaisia tehtaan pyörittäjiä – betonimylläreitä. Tai usein ainakin täällä he ovat sekä mylläreitä että laborantteja.
Betonimyllärin työstä monella on mielikuva: haalarit, lapio, pyörivä mylly ja pölyinen ympäristö. Todellisuudessa se on melko siistiä sisätyötä. Näytöillä pyörivät reseptit, punnitukset ja muuta valvontaan liittyvää. Usein sama henkilö valmistaa betonin ja ottaa vastaan asiakkaiden tilaukset. Kaikki hoituu näytöiltä ja puhelimella.
– Prosessinhoitaja voisi olla nykyään kuvaavampi titteli, Mikko toteaa.
Noin 20 vuotta sitten myös Mikko aloitti betonihommat myllärinä. Sitä ennen hän oli toiminut myyjänä, mutta ei kuitenkaan rakennusalalla. Lopulta hän siirtyi takaisin myyntityöhön, myymään betonia Varsinais-Suomen alueella. Ruskon Betonilla hän aloitti vuonna 2019.
– Toiminta Varsinais-Suomessa käynnistettiin käytännössä tyhjästä. Oli pari autoa, yksi pumppu ja yksi tehdas. Tänä päivänä tilanne on ihan toinen. Me työllistämme täällä jo monta ihmistä ja ollaan mukana useilla työmailla.
– Kyllä tässä oma kädenjälki näkyy. On ollut hieno olla mukana rakentamassa tätä aluetta.
Työpäivät koostuvat tarjouksista, palavereista, tarjousten perään soittamisesta ja työmaakäynneistä. Mikko pyrkii aina käymään työmailla mahdollisuuksien mukaan.
– Käyn työmaalla ainakin ensimmäisten valujen aikana, joskus tulee käytyä useamminkin katsomassa valuja. Silloin kuulee suoraan, miten meillä on mennyt.
Asiakkaiden kanssa syntyy pitkiä suhteita. Joidenkin kanssa soitellaan edelleen viikoittain, vaikka projekti olisi ollut jo aikaa sitten ohi. Keskustelut eivät rajoitu pelkkään tilauskeskusteluun. Välillä puhutaan kalasta, välillä lätkästä ja joskus ihan vain kuulumisista.
Mikko kertoo, että hän auttaa asiakkaita mielellään laajemminkin kuin vain betonin myynnissä. Häneen otetaan usein yhteyttä, kun työmaalla tarvitaan nopeita ratkaisuja tai käytännön apua. Joskus hän järjestelee aikatauluja uusiksi, joskus hankkii paikalle vaikkapa lattiamiehet nopeallakin varoitusajalla. Se kuuluu hyvään asiakaspalveluun.
Yksi mieleen jääneistä projekteista on ollut Kupittaa-Turku ratasillat. Yli 15 000 kuutiota betonia toimitettiin sujuvassa yhteistyössä asiakkaan kanssa. Kaikki toimi.
– Oltiin samalla aaltopituudella koko ajan. Siitä jäi hyvä fiilis.
– Aina rakennusalalla ongelmiakin tulee, mutta ei niitä voi jäädä vatvomaan. Täytyy vain tarttua härkää sarvista ja ratkaista.
Betonialan muutos näkyy Mikon työssä arjessa. Nykyään työmaan mestari voi mobiililaitteellaan seurata, missä betoniauto liikkuu, kuitata kuormakirjan sähköisesti ja seurata valun lämpötilaa etänä kotisohvaltaan. Työ on siirtynyt kentältä yhä enemmän ruudulle, mutta Mikon mukaan mikään ei korvaa henkilökohtaista kohtaamista.
Iltapäivällä ajamme Aurajoen varteen ottamaan kuvia juttua varten. Haluan taustalle kohteen, jossa Ruskon Betoni on ollut mukana. Kävelemme sillalle, josta on näkymä myös toiselle sillalle. Kummallekin Mikko aikanaan myi betonit.
– Nämä tehtiin meidän betoneista ja Kupittaa-Turku hankkeelle viisi siltaa, Mikko toteaa.
Samalla Mikko kertoo yhdestä yleisestä väärinkäsityksestä. Moni turkulainen kuvittelee, että Ruskon Betonin nimi tulee Turun lähellä sijaitsevasta Ruskon kunnasta.
– Mutta se tulee Oulusta, Ruskon kaupunginosasta. Siellä tämä homma on alun perin alkanut.
Yrityksen nimi onkin monelle tuttu, mutta sen tausta ja koko saattavat tulla yllätyksenä. Ruskon Betoni on kasvanut alueellisesta toimijasta valtakunnalliseksi konserniksi, jolla on toimintaa ympäri Suomea. Silti tunnelma on pysynyt Mikon mukaan välittömänä. Ei ole hierarkioita, vaan myös johdon kanssa on helppo tulla juttuun.
– Ehkä se on ollut hyväkin, että asiakkaat pitävät meitä pienempänä toimijana kuin ollaan. On helpompi lähestyä.
Varsinainen haastattelu alkaa olla ohi. Mikon puhelin soi. Lyhyt keskustelu käydään hymyillen.
– Se oli asiakas. – Kysyi, lähdenkö tänä iltana jokilaivalle, Mikko sanoo laittaessaan puhelimen taskuun.
Mikko heittää minut takaisin Kupittaan asemalle – tällä kertaa laiturin tasolle, paikkaan, johon hän alun perin tuli minua odottamaan.
Se, lähtikö Mikko vielä illalla jokilaivalle, jää arvailujen varaan.
Teksti ja kuvat:
Tuomas Leinonen
Markkinointi- ja viestintäasiantuntija
Ruskon Betoni Oy