Istun metrossa matkalla työpaikalleni Ruskon Betonin konttorille Kivenlahteen. Kello näyttää 8.36 ja olen kirjoittamassa Ruskon Betoni Etelän HSEQ-päällikkö Jarno Laineelle Teams-viestiä: ”Hei, sori, näköjään olen muutaman minuutin myöhässä.” Myöhästyminen ei toki ole toivottavaa varsinkaan silloin, kun on sopinut tapaamisen jonkun kanssa. Ennen kuin ehdin painaa lähetä, huomaan että Jarno on ehtinyt ensin. Hän pahoittelee, että on itse tulossa hieman myöhässä, aivan kuten minäkin.
Jarno on ollut talossa noin viisi vuotta ja vastaa nyt Ruskon Betoni -konsernin turvallisuus- ja ympäristöasioista. Hän johtaa nelihenkistä tehotiimiä ja sanoo viihtyneensä Ruskon Betonilla erinomaisesti, erityisesti perheyhtiön maanläheisyys ja merkityksellinen tekeminen ovat hänen mieleensä.
Olemme sopineet tapaamisen, koska valmisbetonipuolella on saavutettu merkittävä etappi: yksi kokonainen vuosi ilman työtapaturmia. Historiallista, ainakin Ruskon Betoni Etelän osalta.
– ”Onhan se iso juttu. Ja merkki siitä, että jotain on tehty oikein. Tämä ei ole yksittäisen ihmisen tai yhden toimen ansiota. Vähän niin kuin joukkuepeli.”
Jarno puhuu turvallisuudesta tavalla, joka ei kuulosta pakolta tai velvollisuudelta, vaan järkevältä ja luonnolliselta osalta arkea. Betonitehtailla vaarat ovat usein arkisia: liukastumisia, kompastumisia, sellaisia joita voisi sattua ihan tavallisen taloyhtiön pihalla.
Ennen myllyn luukkuja kolisi päähän, mutta nyt niissä on turvaketjut. Tämän ansiosta luukku ei ole kolissut kenenkään päähän kolmeen vuoteen.
– ”Perusasioilla saadaan isoja tuloksia. Yhdenkin tapaturman aiheuttama poissaolo maksaa helposti satoja euroja päivässä. Portaisiin maalatut huomiovärit ovat pieni kustannus siihen verrattuna.”
Turvallisuudesta puhutaan palavereissa säännöllisesti. Turvallisuushavainnot ja läheltä piti -ilmoitusten järjestelmä toimii aktiivisena työkaluna. Riskikohdat tulevat esiin ja niihin voidaan puuttua nopeasti. Jarno nostaa esiin, että onnistumisia myös juhlistetaan. Esimerkiksi nyt, kun tapaturmaton vuosi saavutettiin, kaikilla tehtailla tarjottiin kakkukahvit.
– ”Kyllä tällaiset positiiviset teot ja kehuminen ovat tärkeitä. Usein turvallisuus mielletään kieltojen ja huomautusten kautta. Nyt pyritään nostamaan onnistumisia esiin.”
Esihenkilöiden roolia Jarno pitää ratkaisevana. Heidän tehtävänsä on paitsi puuttua epäkohtiin, myös näyttää mallia ja luoda turvallisuuskulttuuria. HSE-tiimi taas pyrkii tarjoamaan taustatukea ja valmiiksi pureskeltua tietoa: missä pitää vielä skarpata, missä on onnistuttu. Alihankkijat, kuten kuljettajat ja pumpparit, vaativat Jarnon mukaan ajoittain enemmän paimentamista kuin omat työntekijät.
Kysyn, mistä Jarno on erityisesti ylpeä. Hän pysähtyy hetkeksi.
– ”Kyllä se on tämä koko kulttuurin muutos. Ei pelkästään se, että tapaturmia ei ole sattunut, vaan että turvallisuudesta on tullut osa arkea. Se näkyy ilmapiirissä ja tuottavuudessa.”
Kun haastattelu on kasassa, ehdotan Jarnolle, voisimmeko mennä ottamaan hänestä juttua varten kuvat Kivenlahden betonitehtaan pihalle.
– ”Jos on ihan pakko”, Jarno naurahtaa.
– ”On se.”
Käymme nappaamassa kuvat. Jarno toteaa tehdasaluetta katsellessaan:
– ”Tätä muuten asiakkaat ja alihankkijat ovat ihmetelleet. Että miten täällä voi olla näin siistiä.”
Jarnon mukaan siisteys ja järjestys eivät ole vain esteettisiä asioita, vaan niillä on suora vaikutus työturvallisuuteen. Kun tehdasalue on siisti ja kulkureitit kunnossa, tapaturmia sattuu vähemmän.
Teksti:
Tuomas Leinonen
Markkinointi- ja viestintäasiantuntija
Ruskon Betoni Etelä Oy